Toukokuussa 2026 järjestetyn Niilo Mäki Instituutin ja NMI Klinikan Tutkimus ja lapset -seminaarin teemana olivat Check In Check Out (CICO)-, videoitsemallinnus- ja Hurtig-menetelmien käyttö varhaiskasvatuksessa. Menetelmien taustalla on tutkimusperustainen Pro-toiminta, jossa lasten käyttäytymisen ongelmia ennaltaehkäistään yhteisesti koko koulun tai varhaiskasvatuksen yksikön tasolla. Pro-toiminnan keskiössä ovat positiivinen palaute ja ympäristötekijöiden muokkaaminen toivottua käyttäytymistä tukeviksi. Seminaarissa CICO- ja videoitsemallinnusmenetelmiin liittyvistä tutkimuksista luennoi väitöskirjatutkija Meri Liimatainen Itä-Suomen yliopistosta. Hurtig-konsultaatiomalliin liittyvästä tutkimushankkeesta kertoivat NMI:n projektipäällikkö ja Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Henrik Husberg, NMI:n projektitutkija ja Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Annika Borgström ja NMI:n projektitutkija Christina Sjöström.
Seminaarissa CICO- ja videoitsemallinnusmenetelmiin liittyvistä tutkimuksista luennoi väitöskirjatutkija Meri Liimatainen Itä-Suomen yliopistosta. Hurtig-konsultaatiomalliin liittyvästä tutkimushankkeesta kertoivat NMI:n projektipäällikkö ja Helsingin yliopiston tohtorikoulutettava Henrik Husberg, HY:n väitöskirjatutkija Annika Borgström ja NMI:n projektitutkija Christina Sjöström.
CICO tukee toivottua käyttäytymistä varhaiskasvatuksessa
Meri Liimataisen tutkimassa Check In Check Out -mallissa luodaan käyttäytymisen haasteiden kanssa kamppailevalle lapselle selkeä ja toistuva tukirakenne toivotun käyttäytymisen harjoitteluun osana päiväkodin arkisia tilanteita. Malli on tarkoitettu niille lapsille, jotka eivät hyödy riittävästi ryhmätason tukitoimista. CICO:ssa lapselle asetetaan konkreettinen käyttäytymistavoite, josta lasta muistutetaan ennen harjoiteltavaa tilannetta (check in), kuten ruokailua tai aamupiiriä. Tavoitekäyttäytymistä havainnollistetaan lapselle visuaalisella CICO-taululla, johon lapsi saa merkitä itselleen pisteitä, kun käyttäytymistilanne sujuu toivotulla tavalla. Lisäksi lapsi saa toiminnastaan välitöntä palautetta pitkin päivää ja toivotusta käyttäytymisestä palkitaan esimerkiksi mahdollisuudella leikkiä jotakin mieluista leikkiä. Varhaiskasvatuspäivän lopuksi lapsen huoltajalle kerrotaan päivän sujumisesta ja CICO-tavoitteen edistymisestä (check out).
CICO:n hyödyistä on vahvaa tutkimusnäyttöä kouluissa, mutta varhaiskasvatuksessa sitä ei ollut aiemmin juuri tutkittu suomalaisessa kontekstissa. Meri Liimataisen kokeellisena yksittäistapaustutkimuksena toteutetussa tutkimuksessa tarkasteltiin sekä lasten käyttäytymisessä tapahtuvia muutoksia että varhaiskasvatuksen henkilöstön näkemyksiä mallin soveltuvuudesta päiväkodin arkeen. Tutkimuksen aineisto kerättiin itäsuomalaisessa ProVaka-päiväkodissa, jossa kolmen lapsen käyttäytymistä arvioitiin ennen CICO:n käyttöönottoa, menetelmän käytön aikana ja seurantavaiheessa CICO:n jälkeen. Henkilöstön näkemyksiä ja mallin sosiaalista hyväksyttävyyttä kartoitettiin kyselyllä.
Liimataisen tutkimuksessa toivottu tavoitekäyttäytyminen lisääntyi kaikilla lapsilla CICO-tuen myötä, kun taas vaikutusten yleistyminen lasten ja päiväkodin laajempaan arkeen vaihteli lapsikohtaisesti. Henkilöstö arvioi CICO-tuen käyttökelpoiseksi ja päiväkodin arkeen sopivaksi toimintamalliksi. Tuen toteutumisen kannalta on tärkeää, että välineet ovat yksinkertaisia ja helposti saatavilla: esimerkiksi CICO-taulun on oltava arjessa aikuisen käden ulottuvilla eikä piilossa kaapin perällä. Jatkossa olisi kiinnostavaa saada lisää tietoa siitä, miten CICO-tukea käytännössä toteutetaan varhaiskasvatuksessa.
Meri Liimataisen väitöstutkimuksen ensimmäinen osa-artikkeli “Check in Check out -tukimalli varhaiskasvatuksessa” on kirjoitettu yhdessä Mika Paanasen ja Anne Karhun kanssa. Se on julkaistu Journal of Early Childhood Education Research -lehdessä keväällä 2026 ja siihen voi tutustua täällä.
Videoitsemallinnuksessa on potentiaalia, mutta vaikutukset vaihtelevat
Meri Liimataisen työn alla olevassa artikkelissa tarkastellaan videoitsemallinnuksen eli VIM-tuen vaikutuksia lasten tilannekohtaiseen käyttäytymiseen ja varhaiskasvatuksen henkilöstön näkemyksiä tukimallin soveltumisesta päiväkodin arkeen. Myös tämä tutkimus toteutettiin kokeellisena yksittäistapaustutkimuksena, jossa arvioitiin kolmen lapsen käyttäytymistä ennen tuen käyttöönottoa, tuen aikana ja sen jälkeen. Osallistuvat lapset eivät aiemmin olleet hyötyneet tarpeeksi ryhmäkohtaisesta tuesta. VIM:issä varhaiskasvatuksen aikuinen kuvaa lapselle lyhyen videon, jossa lapsi näkee itsensä onnistumassa tavoitekäyttäytymisessä. Tämä video näytetään lapselle ennen arjen tilannetta, jossa lapsella on ollut käyttäytymisen haasteita, ja tarvittaessa muistutuksena tilanteen aikana.
VIM-tuesta on tehty kansainvälistä tutkimusta, jossa tulokset ovat olleet pääosin positiivisia, vaikka niissä on esiintynyt myös lapsikohtaista vaihtelua. Myös Liimataisen tutkimuksessa vaikutukset vaihtelivat. VIM näyttäisi toimivan etenkin sellaisissa tilanteissa, joissa tavoite on erittäin konkreettinen ja tiukasti arjen rutiineihin sidottu. Lasten kiinnostus videoiden katsomiseen vaihteli.
Henkilöstön mielestä menetelmä on varhaiskasvatuksen arjessa käyttökelpoinen, mutta arviot lasten käyttäytymisen muutoksesta olivat varovaisempia. Myös ne henkilöstön jäsenet, joilla ei ollut aiemmin mitään kokemusta videoiden tekemisestä, kehittyivät prosessin aikana taitaviksi videoiden kuvajaajiksi ja editoijiksi, joten teknologisia taitojaan ei tarvitse liikaa arastella, jos VIM-menetelmän kokeilu kiinnostaa.
Kollaboratiivinen konsultaatiomalli varhaiskasvatuksessa: Hurtig toimii kun siihen varataan aikaa ja resursseja
Christina Sjöström, Henrik Husberg ja Annika Borgström esittelivät seminaarissa kahta tulevaa tutkimusartikkelia, joissa tutkitaan määrällisesti ja laadullisesti varhaiskasvatuksen erityisopettajien konsulttiroolia varhaiskasvatuksen toimintaympäristöjen muokkaamisessa lasten toivottua käytöstä tukeviksi. Tutkitusta kollaboratiivisen konsultaation mallista käytetään ruotsiksi nimeä Hurtig ja suomeksi Tomera. Hurtig-malli toteutetaan kolmena varhaiskasvatuksen erityisopettajan ja varhaiskasvatuksen henkilökunnan välisenä tapaamisena, joista ensimmäisessä lapsen käyttäytymistä kuvataan ja arvioidaan, toisessa päätetään konkreettisista tukitoimista ja kolmannessa arvioidaan toteutetun tuen onnistumista. Tärkeää on myös, että varhaiskasvatuksen henkilökunta havainnoi lapsen toimintaa tapaamisten välillä. Tutkimushanketta varten kerättiin aineistoa ensin kolmelta lapselta, kahdelta konsultin roolissa toimivalta varhaiskasvatuksen erityisopettajalta ja viideltä konsultoitavana olevalta varhaiskasvatuksen henkilökunnan jäseneltä. Täydentävä aineistonkeruu on vielä käynnissä.
Tutkimushanketta varten kerättiin aineistoa ensin kolmelta lapselta, kahdelta konsultin roolissa toimivalta varhaiskasvatuksen erityisopettajalta ja viideltä konsultoitavana olevalta varhaiskasvatuksen henkilökunnan jäseneltä. Täydentävä aineistonkeruu on vielä käynnissä.
Ensimmäisen tutkimusartikkelin tarkoitus on selvittää 1) Hurtig-intervention vaikuttavuutta lasten käyttäytymisen tukemisessa ja 2) tukitoimien toteuttamisen edistäjiä ja esteitä varhaiskasvatuksen arjessa, eli mallin käytettävyyttä. Lasten käyttäytymisen muutosta arvioitiin määrällisesti yksittäistapauskokeellisen asetelman perusteella, jossa lasten käyttäytymistä havainnoitiin ja toivottua ja ei-toivottua käytöstä kirjattiin ylös ennen interventiota, intervention aikana ja sen jälkeen. Kahdella lapsista käyttäytymisen muutos oli tilastollisesti merkitsevää, yhdellä ei. Alustavasti Hurtig-malli näyttäisi tukevan lasten sosioemotionaalisten taitojen kehittymistä.
Tuen toteutumisen estäjiä ja edistäjiä arvioitiin laadullisesti konsultaatiotapaamisten äänitallenteiden avulla. Käytettävyyden arvioinnin kehikkona toimi COM-B-malli, jossa tukitoimien toteutumiseen oletetaan vaikuttavan kyvykkyys (fyysiset ja psyykkiset kyvyt), tilaisuudet (sosiaalinen ja fyysinen ympäristö) ja motivaatio (automaattinen ja reflektiivinen). Analyysi on vielä kesken, mutta alustavasti voidaan sanoa, että sosiaaliseen ja fyysiseen ympäristöön liittyvät tekijät, kuten riittävä henkilöstö ja konkreettiset kaikkien käytettävissä olevat näkyvät tukitoimet, edistävät tukitoimien toteuttamista ja lasten käyttäytymisen muutosta. Sen sijaan vähemmän konkreettiset sosiaaliset tukitoimet helposti unohtuvat varhaiskasvatuksen kiireisessä arjessa, jolloin vaka-henkilökunnan psyykkiset kyvyt muodostuvat esteeksi tukitoimien toimeenpanolle.
Ammatillista kasvua ja resurssipulaa
Toisessa tutkimushankkeen aikana kirjoitettavassa artikkelissa kartoitetaan tarkemmin konsultoivan varhaiskasvatuksen erityisopettajan ja konsultoitavan varhaiskasvatuksen henkilöstön rooleja Hurtig-mallissa, prosessin aikana varhaiskasvatuksen arkeen siirtyviä tietoja ja taitoja ja niitä seikkoja, jotka vaikuttavat halukkuuteen käyttää konsultatiivista kollaboraatiota uudestaan. Tutkimuksen aineisto koostuu konsulttien ja konsultoitavien semistrukturoiduista haastatteluista intervention jälkeen. Haastatteluihin osallistui kaksi varhaiskasvatuksen erityisopettajaa ja viisi varhaiskasvatuksen henkilökunnan jäsentä.
Alustavan analyysin perusteella sekä konsultin roolissa toimiva vaka-erityisopettaja että konsultoitavat vaka-henkilöstön jäsenet ovat Hurtig-interventiossa aktiivisia toimijoita. Konsultoivan erityisopettajan rooli on monipuolinen. Hän tuo prosessiin tietoa, ohjaa ja ylläpitää keskustelua, koordinoi prosessia ja dokumentoi sitä. Varhaiskasvatuksen henkilökunnalle konsultaatiomalli tarjoaa ammatillisen kasvun ja reflektion hetkiä. Hurtig-mallin myötä henkilöstön jäsenet kokivat pystyvänsä paremmin ymmärtämään haastavasti käyttäytyvää lasta. He kertoivat oppineensa myös havainnoinnista tuen antamisen ja seurannan välineenä.
Kaikkiaan varhaiskasvatuksen henkilöstö ja konsultoivat varhaiskasvatuksen erityisopettajat suhtautuivat Hurtig-malliin myönteisesti. Koko lapsiryhmän käyttäytymisessä havaittiin positiivinen muutos ja lasten yksilöllisiin tuen tarpeisiin pystyttiin vastaamaan aiempaa paremmin. Kuitenkaan kukaan ei ollut käyttänyt mallia tutkimushankkeen jälkeen. Keskeisin syy vaikuttaisi olevan aika- ja henkilöstöpula. Hurtig-malli tarvitseekin siis sitoutumista myös varhaiskasvatuksen johdolta.
Artikkelin on kirjoittanut Elisa Myllys, harjoittelija, Niilo Mäki Instituutti