Bulletin-tiivistelmä: Muutokset lasten ja vanhempien minäpystyvyydessä Pelaa fiksusti -ryhmätoimintaan osallistumisen myötä
Päivi Merjonen, Julia Turok ja Adrienn Jalonen tarkastelevat artikkelissaan Muutokset lasten ja vanhempien minäpystyvyydessä Pelaa fiksusti -ryhmätoimintaan osallistumisen myötä (2025) 13 viikkoa kestäneen pienryhmätoiminnan vaikutuksia alakouluikäisten lasten ja heidän vanhempiensa minäpystyvyyteen pelaamisen hallinnassa. Vanhemman minäpystyvyys pelikasvattajana tarkoittaa, että vanhemmalla on voimavaroja ja tietotaitoa säädellä lapsen pelaamista ja muuta vapaa-ajan viettoa. Lapsen minäpystyvyys pelaajana tarkoittaa, että lapsi kokee pystyvänsä säätelemään pelaamistaan osana tasapainoista arkea.
Tutkimuksen kohderyhmänä ovat digipelejä pelaavat alakouluikäiset lapset, joilla on neuropsykiatrisia haasteita, kuten ADHD tai autismikirjon häiriö, ja heidän vanhempansa, jotka ovat huolissaan lapsensa pelaamisesta. Aiemman tutkimuksen perusteella tiedetään, että neuropsykiatriset oireet altistavat ongelmalliselle digipelaamiselle. Alakouluikäisten lasten ongelmallista digipelaamista ei kuitenkaan ole paljoa tutkittu.
STEA:n rahoittaman Pelaa fiksusti -hankkeen puitteissa järjestettiin yhteensä 9 yhden lukukauden kestänyttä ryhmää lapsille ja heidän vanhemmilleen. Osallistujia oli 38:sta perheestä. Vanhempien ryhmissä oli asiantuntija-alustuksia, keskusteluja ja vertaistukea mm. lapsen itsesäätelyn tukemiseen ja omiin voimavaroihin liittyen. Lasten ryhmissä käsiteltiin samoja teemoja toiminnallisemmin esimerkiksi askartelun kautta. Pelaa fiksusti -ryhmään osallistumisen on Merjosen, Turokin ja Jalosen toisessa tutkimuksessa todettu vähentävän vanhempien raportoimaa lasten haitallista pelaamiskäyttäytymistä.
Ryhmätoimintaan osallistumisen myötä vanhempien minäpystyvyys pelikasvattajana kasvoi. Psykoedukaatiolla ja vertaistuella voidaan siis tukea vanhempien jaksamista ja osaamista pelaamisen hallintaan liittyvissä kysymyksissä. Lasten minäpystyvyydessä ei sen sijaan tapahtunut tilastollisesti merkitsevää muutosta. Lasten tutkiminen tässä ikäryhmässä on suhteellisen vaikeaa: heidän itsereflektiotaitonsa ovat vielä kehittymässä eivätkä he aina jaksa vastata tutkijoiden kysymyksiin. Alakouluikä on kuitenkin hedelmällinen aika sopia pelaamiseen liittyvistä perheen sisäisistä käytännöistä, koska tällöin lapset ovat teini-ikää vastaanottavaisempia vanhempien säännöille.
Pelaa fiksusti -hankkeessa kehitettiin materiaaleja ammattilaisten ja vanhempien käyttöön. Ne ovat saatavilla Niilo Mäki Instituutin sivuilla. Ammattilaiset voivat järjestää ryhmätoimintaa valmiin rungon mukaisesti, tai vanhemmat voivat hyödyntää materiaaleista osia oman perheen tarpeen mukaan.
Koko artikkelin voi lukea NMI-Bulletin-lehden numerosta 3/2025, s. 45-62. Pelaa fiksusti -ryhmien vaikuttavuudesta kirjoitettu artikkeli löytyy englanninkielisenä täältä.