Alkuperäinen Liisa Klenbergin kirjoittama artikkeli on julkaistu Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehti NMI-Bulletinissa 4/2018.
Tutkimuksen tausta ja lähtökohdat – vahvuusnäkökulma vastapainona haasteille
Tutkimusartikkelissa ADHD-oireisten oppilaiden vahvuudet opettajien arvioimina (2018) Liisa Klenberg tarkastelee ADHD-oireisten oppilaiden vahvuuksia opettajien arvioiden kautta. Tutkimuksen lähtökohtana on ajatus, että koulumaailmassa oppilaita arvioidaan usein ongelmien ja puutteiden kautta, erityisesti silloin, kun kyseessä on erityistä tukea tarvitseva lapsi – kuten ADHD-oireinen oppilas. Klenberg nostaa esiin tarpeen kääntää katse myös oppilaiden vahvuuksiin, joita kaikilla lapsilla on, mutta joita ei välttämättä systemaattisesti huomioida opetuksessa tai arvioinnissa.
Tutkimus haluaa laajentaa näkemystä ADHD-oireisista oppilaista korostamalla, että heidän toiminnassaan ilmenevien haasteiden rinnalla esiintyy myös merkittäviä vahvuuksia. Vahvuuksien tunnistaminen voi parantaa opettajien ymmärrystä oppilaista ja tukea yksilöllisempää, voimavaroja korostavaa opetusta.
Tutkimusaineisto ja menetelmät – Keskittymiskysely vahvuuksien arvioinnin välineenä
Tutkimusaineisto koostuu opettajien täyttämästä Keskittymiskyselystä (Klenberg ym., 2010), jonka vahvuusosiossa arvioitiin oppilaiden myönteisiä ominaisuuksia. Kyselyssä opettajat arvioivat oppilaiden käyttäytymistä erilaisten vahvuusväittämien kautta. Aineistossa ovat mukana Keskittymiskyselyn standardointitutkimuksen normi- ja tarkkaavuushäiriöaineistoihin kuuluneet 6–15-vuotiaat yleisopetuksen opetussuunnitelman mukaan opiskelleet lapset ja nuoret, joista oli tiedot sekä vahvuuksista että vanhempien koulutuksesta.
Keskittymiskysely on toiminnanohjauksen vaikeuksien arviointilomake, joka sisältää toiminnanohjausosioiden ohella myös vahvuuksien arviointiin tarkoitetut osiot. Keskittymiskyselyä käytetään osana psykologin arvioita ja sen täyttää luokanopettaja, luokanvalvoja tai aineenopettaja. Kyselylomakkeessa on 28 vahvuuksiin liittyvää osiota, joista opettajaa ohjeistetaan valitsemaan ne, jotka kuvaavat oppilaan vahvoja puolia tai hyviä ominaisuuksia.
Oppilaiden vahvuudet opettajien arvioimina – vahvuuksia löytyy kaikilta oppilailta
Keskeiset tulokset kertovat, että oppilailla on paljon vahvuuksia – myös ADHD-oireisilla. Yleisesti ottaen opettajat arvioivat oppilailla olevan melko paljon vahvuuksia. Tämä päti sekä ADHD-oireisiin että muihin oppilaisiin. Tulokset tukevat ajatusta, että vaikka oppilaalla olisi erityisiä haasteita, hänellä voi silti olla vahvoja myönteisiä ominaisuuksia, jotka ansaitsevat huomiota ja vahvistamista. Vaikka myös ADHD-oireiset oppilaat saivat vahvuusarvioita, ne olivat keskimäärin hieman vähäisempiä kuin muiden oppilaiden. Tämä viittaa siihen, että heidän vahvuuksiaan ei ehkä tunnisteta yhtä helposti tai että heidän haasteensa voivat peittää vahvuuksia näkyvistä opetustilanteissa.
ADHD-oireiden yhteydet erilaisiin vahvuusprofiileihin
Vahvuuksien tyyppi riippuu ADHD-oireilun muodosta. Tutkimuksessa havaittiin, että eri ADHD-oireet liittyvät erilaisiin vahvuusprofiileihin. Oppilaat, joilla esiintyi ylivilkkautta ja tarkkaamattomuutta, arvioitiin vahvoiksi aktiivisuudessa ja energisyydessä. Heissä nähtiin aloitteellisuutta, luovuutta ja reippautta. Oppilaat, joilla oli pääasiassa tarkkaamattomuusoireita, arvioitiin vahvoiksi herkkyydessä ja tunnetaidoissa. Heitä kuvattiin usein rauhallisiksi, empaattisiksi ja pohdiskeleviksi. Tämä osoittaa, että ADHD-oireet eivät automaattisesti tarkoita pelkästään ongelmia. Oireilun luonne voi tuoda mukanaan myös tietynlaisia vahvuuksia. Havaitut vahvuudet kuvasivat ikään kuin myönteisiä vastineita oppilaiden vaikeuksille: ylivilkas ja impulsiivinen voi olla myös ripeä ja kekseliäs, tarkkaamaton voi olla pohdiskeleva ja mielikuvituksekas. Tulos havainnollistaakin osaltaan käyttäytymisen ja piirteiden yhteyttä kontekstiin: sama käyttäytyminen voi tilanteesta riippuen näyttäytyä häiritsevänä levottomuutena tai tehokkaana nopeutena tai vaikka ajatusten harhailuna tai syvällisenä pohdiskeluna.
Ikä, sukupuoli ja vanhempien koulutustausta vaikuttavat vahvuusarvioihin
Vahvuuksien määrään ja laatuun vaikuttivat myös oppilaiden taustatekijät. Vahvuusarvioiden vaihtelua selittivät osaltaan oppilaan ikä, sukupuoli ja äidin koulutusaste, joskin kunkin taustatekijän vaikutus arvioihin oli yksinään melko pieni. Iän vaikutus näkyi siten, että alakouluikäisillä arvioitiin olevan enemmän vahvuuksia kuin yläkouluikäisillä oppilailla. Tytöillä arvioitiin olevan enemmän vahvuuksia kuin pojilla. Tytöillä havaittiin keskimäärin enemmän herkkyyteen ja sosiaalisiin taitoihin liittyviä vahvuuksia. Vanhempien koulutustausta vaikutti jossain määrin arvioihin, mahdollisesti siksi, että se heijastuu lapsen tuen saantiin tai käyttäytymiseen koulussa.
Keskeiset johtopäätökset – vahvuuksien tunnistamisen merkitys opetuksessa
Tutkimuksen tärkeä viesti on, että ADHD-oireisten oppilaiden vahvuudet tulisi tuoda esiin opetuksessa ja arvioinnissa yhtä lailla kuin heidän tuen tarpeensa. Vahvuuksiin keskittyminen tukee oppilaan hyvinvointia, motivaatiota ja osallisuuden kokemusta. Samalla se antaa opettajille mahdollisuuden rakentaa opetusta oppilaan voimavarojen varaan. Klenberg ehdottaa, että kouluissa tulisi kehittää arviointikäytäntöjä, joissa oppilaan vahvuudet tunnistetaan ja dokumentoidaan systemaattisesti. Tämä voisi olla osa erityisen tuen prosessia, mutta hyödyllistä myös yleisesti kaikille oppilaille.
Lue lisää NMI Bulletinin alkuperäisestä artikkelista!