NMI Klinikan psykologit Ulla Leppänen ja Nina Kultti-Lavikainen pysähtyivät miettimään, miten muutos toiminnanohjauksen taidoissa saataisiin kuntoutuksessa näkyväksi.
Nina: Miten voitaisiin näyttää konkreettisesti, että kuntoutus on auttanut toiminnanohjauksen vahvistumisessa?
Perinteiset testit eivät ole hyviä muutoksen mittaamisessa, koska ne eivät ole toistettavissa. Tätähän me tuskailimme Etsivät-ryhmää kehitettäessä. Muistan, kun yritimme rakentaa erilaisia rinnakkaisia tehtäviä toiminnanohjauksen arviointiin muutoksen näkökulmasta ja totesimme, ettei se toiminut. Lopulta päädyimme käyttämään kyselylomakkeita vanhemmille ja opettajille, ja niissähän muutos näkyi selvästi. Mutta kun näihin liittyy kysymys: kuinka paljon nämä tulokset riippuvat vastaustilanteesta ja vastaajan omasta subjektiivisesta kokemuksesta?
Ulla: Niin, se vaikuttaa, missä tilanteessa lomake täytetään ja kuinka hyvin vastaaja muistaa alkuperäisen tilanteen, josta on lähdetty liikkeelle.
Jos mietitään, onko kuntoutus auttanut toiminnanohjauksen pulmiin, niin sen todentaminen on usein hankalaa.
Ulla: Konkreettinen vertailu voisi auttaa: mitä taitoja oli alussa ja mitä on nyt?
Toiminnanohjauksessa haaste voi olla, että työn aloittaminen on vaikeaa. Tai sitten, kun työ on aloitettu, on vaikea edetä suunnitelmallisesti tai pysyä tehtävässä.
Näitä asioita harjoitellaan paljon, mutta miten voidaan näyttää, että lapsi tai nuori on edistynyt?
Miten voimme kertoa edistyksestä myös vanhemmille, opettajille ja kuntouttajille?
Tällainen tieto voisi auttaa suuntaamaan tukea paremmin.
Yksi tapa voisi olla, että vanhempi kirjaa ylös esimerkiksi, kuinka monta kertaa joutuu muistuttamaan lasta aloittamaan läksyt tai palaamaan tehtävään, tai kuinka kauan kestää ennen kuin työskentely alkaa.
Nina: Tuosta tuli mieleen, että ennen kuntoutuksen alkua vanhempi ja koulussa opettaja tai ohjaaja mittaa kuntoutuksessa harjoiteltavia asioita. Tarkoitan, jos kuntoutuksessa harjoitellaan toiminnanohjausta niin aikuiset laskevat läksytilanteessa tai oppitunnilla muistuttelun tarvetta tai sekunteina aikaa, mikä meni tehtävän aloittamiseen. Sen jälkeen neljän viikon ajan harjoitellaan ensimmäistä ja toista toiminnanohjauksen työkalua, minkä jälkeen aikuiset laskevat uudestaan, miten paljon muistuttelua lapsi tarvitsee. Tämä malli voisi sopia myös erityisopetukseen. Hyvä väline tukivastemallin näkökulmasta.
Ulla: Me kaikki tarvitsemme tukea ja motivaatiota, kun harjoittelemme vaikeita asioita.
Jos lapsi näkee konkreettisesti, että aiemmin kesti 20 sekuntia päästä alkuun ja nyt vain kymmenen sekuntia, se voi motivoida. Esimerkiksi läksytilanteessa lapsi huomaa pääsevänsä nopeammin tekemään muitakin asioita. Vanhemmalle tämä voisi tarkoittaa, että kinastelu ja toistuvat muistutukset vähenevät.
Se voisi rohkaista jatkamaan, vaikka harjoittelu onkin välillä raskasta.
Nina: Ja toki voidaan tehdä myös perinteistä kyselylomakkeen avulla tapahtuvaa arviointia.
Meidän ideoimassa mallissa keskitytään erityisesti niihin kohtiin, joita kuntoutuksessa harjoitellaan.
Tarvitsetko konsultaatiota asiakastyössä kohtaamaasi pulmaan? Lue lisää NMI Klinikan konsultaatio- ja työnohjauspalveluista täältä.