Tutkimus ja lapset -seminaari järjestettiin jälleen Niilo Mäki Instituutissa 18.8.2025. Tällä kertaa aiheena oli Nopean nimeämisen testi RAN:in uudistustyö (PsT Riikka Heikkilä) sekä nopean nimeämisen yhteys lasku- ja lukusujuvuuteen (väitöskirjatutkija Sara Huotari). Tiivistelmässä esitellään seminaariesitelmien keskeisiä sisältöjä.
Uudistettu Nopean nimeämisen testi RAN valmistui – RAN-testin uudistamisen prosessi ja oivallukset matkan varrelta
Niilo Mäki Instituutin LUKINO-hankkeessa on kehitetty ja normitettu uudistettu Nopean nimeämisen testi (RAN). Testi on tärkeä arviointiväline oppimisvaikeuksien tutkimuksissa ja laajemmin kielellisten taitojen kartoittamisessa.
RAN mittaa kykyä hakea sujuvasti mielestä sarjallisessa muodossa esitettyjä tuttuja nimikkeitä, kuten numeroita, kirjaimia tai esineitä. Kyky on merkittävä osa lukemisen taustataitoja ja sillä on myös vahva yhteys matematiikan oppimiseen. Tutkimukset osoittavat, että jopa puolella lapsista, joilla on oppimisvaikeus, esiintyy myös nimeämisvaikeuksia. LUKINO-hankkeen aineistossa nimeämisnopeus selitti noin kolmanneksen lukusujuvuuden vaihtelusta ja neljänneksen laskusujuvuuden vaihtelusta.
Uudistettu RAN tarjoaa ajantasaiset normit ja luotettavan työkalun oppimisvaikeuksien arviointiin. Se auttaa myös tunnistamaan lukemisen ja laskemisen sujuvuuteen oppimiseen liittyviä riskejä jo varhain, ja siten tukee lasten ja nuorten oppimispolkuja.
Miten uudistettu testi tehtiin?
LUKINO-hankkeen vastaava tutkija Riikka Heikkilä (PsT) kertoo, että uudistamistyön tarve oli selvä:
”Vanha testi oli edelleen aktiivikäytössä, mutta tarvitsimme ajantasaiset normit ja päivitetyt tehtävät. Halusimme myös testiin myös laajemman ikäryhmän ja uusia ärsykkeitä.”
Normiaineisto kerättiin vuosina 2021–2023. Otos oli laaja: Valikoimaton otos 5–16-vuotiaita lapsia ja nuoria ympäri Suomen (n = 2 178) ja lisäksi 373 aikuista Keski-Suomesta. Osin sama otos osallistui myös muiden arviointimenetelmien, kuten Alakoulun DigiLukiseulan ja AKI-yksilöarvioinnin normittamiseen.
Prosessi oli monivaiheinen. Ensin pidettiin aikaisemman RAN-testin tekijöiden sekä Niilo Mäki Instituutin koulutus- ja julkaisutiimin kanssa palaveri, jossa pohdittiin sitä, millaisia kehittämiskohteita testissä voisi olla. Myös kentän kanssa oltiin tiiviissä yhteydessä testin kehittämistarpeiden tiimoilta. Ennen aineistonkeruuta suunniteltiin tutkimusasetelma, testattiin mittareita piloteissa ja varmistettiin sähköisten lomakkeiden toimivuus.
Aineisto kerättiin etänä, mikä toi sekä etuja että haasteita; aineiston keruu etänä mahdollisti otoksen alueellisen tasa-arvon ja suuremman otoksen, mutta osallistujia myös putosi pois runsaasti, ja koulujen teknisissä valmiuksissa oli vaihtelua. Huomiota vaativat myös aineiston keruuseen liittyvät lupaprosessit sekä aineiston siirtämiseen ja hallinnointiin liittyvät GDPR-säännökset. Yhteistyö opettajien ja erityisopettajien korvasi kuitenkin moninkertaisesti vaivan, eikä yhtä laajaa aineistoa olisi ollut muulla tavoin samoille resursseilla mahdollista kerätä.
Kun aineisto oli koossa, se kuunneltiin, pisteytettiin, tarkistettiin ja analysoitiin – prosessi, joka Heikkilän sanoin vaati ”paljon kahvia ja suklaata”. Sen jälkeen kirjoitettiin käsikirja, valmisteltiin tulosten selkeä kuvaaminen kuvin, taulukoin ja tekstein, viimeisteltiin taitto ja valmisteltiin sekä toteutettiin uudistettuun testiin liittyvät koulutukset, markkinointi ja tiedotus sekä tutkimusjulkaisut. Samaan aikaan lopeteltiin myös aikaisempia hankkeita.
Mitä prosessista opittiin?
Testin tekeminen oli yhtä aikaa tutkimusta, projektinhallintaa ja tiimityötä. Heikkilä tiivistää ajatukset näin:
”Tuli todettua, että vähintään 20 prosenttia työstä on sellaista, mitä ei hankesuunnitelmassa lue. Yllättäviä haasteita tulee aina – olipa kyse rekrytoinnista, hankebyrokratiasta tai vaikka koronapandemiasta. Siksi työskentelyn ennakointi ja aikataulutus, mutta myös joustavuus ja huumorin viljeleminen ovat tärkeitä unohtamatta työn tauotuksen muistamista ja tiimin yhteisiä lounaita! Myös työnohjaus ja konkretian löytäminen työhyvinvointiin olivat tärkeitä työssä jaksamisen kannalta.”
Yhteistyön tekeminen eri tahojen kanssa oli keskeistä. Mukana testin uudistustyössä oli ydintiimin ja vapaaehtoisten opettajien lisäksi harjoittelijoita, tuntityöläisiä, IT-asiantuntijoita, graafikkoja ja markkinoinnin sekä tiedottamisen osaajia.
”Täytyy muistaa, että kaikkea ei tarvitse osata itse, esimerkiksi omasta talosta löytyi myös prosessin kannalta tärkeää osaamista”, Heikkilä kiittää. Kun Heikkilältä kysyttiin, lähtisikö hän tekemään samanlaista projektia uudelleen, hän vastasi epäröimättä: ”Ilman muuta lähtisin!”
Uusi näkökulma lasku- ja lukusujuvuuden taustatekijöihin – lukumäärien nimeämistehtävä tutkimuksen kohteena
Väitöskirjatutkija Sara Huotari esitteli tutkimustaan nopeasta sarjallisesta nimeämisestä ja sen yhteydestä lasku- ja lukusujuvuuteen.
Lasku- ja lukusujuvuus luovat pohjan myöhemmille taidoille, kuten luetun ymmärtämiselle ja matemaattiselle ongelmanratkaisulle. Niiden taustalla vaikuttavia kognitiivisia tekijöitä on tutkittu pitkään – ja nopeaa sarjallista nimeämistä (RAN) pidetään yhtenä keskeisenä ennustajana.
“Nopea sarjallinen nimeäminen voi toimia sekä oppimisvaikeuksien varhaisena riskitekijänä että selittää lasku- ja lukusujuvuutta eri kehitysvaiheissa,” Huotari korostaa.
Huotari esitteli kaksi tutkimusta: Ensimmäisessä tutkimuksessa arvioitiin lukumäärien nimeämistehtävän luotettavuutta ja pätevyyttä 3.–6.-luokkalaisilla sekä tarkasteltiin, kuinka paljon lukumäärien nimeäminen selittää lasku- ja lukusujuvuutta, kun perinteiset nimeämistehtävät otetaan huomioon. Toisessa, parhaillaan käynnissä olevassa tutkimuksessa vertaillaan nimeämisaikojen ikäryhmittäisiä eroja varhaiskasvatusiästä aikuisuuteen sekä selvitetään, miten nopea nimeäminen on yhteydessä lasku- ja lukusujuvuuteen eri kouluasteilla (1., 3., 7. ja 9. luokalla) sekä aikuisuudessa.
Tutkimuksessa käytettiin useita mittareita eri taitojen arvioimiseksi. Nopeaa nimeämistä mitattiin lukumäärien, numeroiden, kirjainten, esineiden ja värien nimeämistehtävillä, joissa tarkasteltiin nimeämisaikaa. Laskusujuvuutta arvioitiin yhteen- ja vähennyslaskutehtävillä, joissa laskettiin oikein ratkaistujen tehtävien määrä minuutissa; aikuisilla mukana olivat myös kertolaskutehtävät. Lukusujuvuuden mittareina käytettiin sanojen, merkityksettömien sanojen ja tekstin lukemista, ja tuloksena laskettiin oikein luettujen sanojen määrä minuutissa.
Tutkimuksen tuloksia lukumäärien nimeämistehtävästä
Tulokset osoittivat:
-Lukumäärien nimeämistehtävä osoittautui luotettavaksi.
– Uusi tehtävä jakaa ominaisuuksia perinteisten nimeämistehtävien kanssa, mikä tukee tehtävän validiteettia.
-Lukumäärien nimeäminen selitti erityisesti laskusujuvuutta, jopa paremmin kuin perinteiset nimeämistehtävät.
-Kaikki nimeämistehtävät selittivät lasku- ja lukusujuvuutta eri ikäryhmissä. Iän näkökulma ei kuitenkaan tuonut keskeistä tietoa lukumäärien nimeämisestä.
“Lukumäärien nimeäminen tarjoaa uudenlaisen näkökulman nimeämissujuvuuteen – erityisesti laskutaitojen taustatekijänä,” Huotari toteaa.
Kehityksen jatkumoa lapsuudesta aikuisuuteen
Huotarin tutkimuksessa havaittiin, että nopea nimeäminen sujuvoituu aina aikuisuuteen saakka, riippumatta käytetystä tehtävästä. Tämä vahvistaa käsitystä, että nimeämisen taidot ovat keskeisiä koko oppimispolun ajan.
“On tärkeää huomata, että lasku- ja lukusujuvuuden pulmat eivät aina ole pysyviä, vaan ne voivat ilmetä myös myöhemmin. Siksi tarvitsemme uusia välineitä, joilla voidaan tunnistaa oppimisvaikeuksien riskitekijöitä eri ikävaiheissa. Lisätutkimusta tarvitaan, jotta voimme selvittää, kuinka hyvin lukumäärien nimeäminen soveltuu esimerkiksi matematiikan oppimisvaikeuksien varhaisen riskin tunnistamiseen,” Huotari summaa.